Se on tunne, jota ei voi verrata mihinkään.
Sitä ei voi toiselle selittää.
Sitä ei voi sanoin kuvata.
Kesti hetken, että uskalsin rakastua lapseeni.
Äidinrakkaus on lähes vaarallista rakkautta, mitä muihin ihmisiin tulee. Se tekee äideistä leijonia, jotka tekevät mitä tahansa lapsensa puolesta."
Ajankohtaista
|
TUE LEIJONAEMOJA TULEVIA TAPAHTUMIA:
Voimauttava Vertaistuki -viikonloput
Voimauttava Vertaistuki -päivät
Sosiaali-infoilta
Sushi-ilta
Lapsen kasvun ja kunt. -päivät
Kehittyvät aivot |
Haku
| Leijonaemojen kirjoituksia: Kunhan on terve |
|
|
|
"Ei ole väliä onko syntyvä lapsi tyttö vai poika kunhan on terve"
- Äiti ja tyttö 1 v 11 kk vaikea monivammaisuus -
* * *
Ystävälleni.
- Kaarna, pienen erityisen tytön äiti -
* * *
"Ei sen väliä tuleeko tyttö vai poika, kunhan on terve" ... Kovin ' jalomielinen' ilmaisu. Toiset kyllä toteavat sen todellakin vilpittömästi vain toivoen lapselleen hyvät eväät elämään, tervettä elämää tavallisine pikkumurheineen. Toiset taas luulevat olevansa kovinkin jalomielisiä ja uhrautuvaisia voidessaan tinkiä sentään sukupuolesta, jos vaan sillä voi tehdä kauppaa sairauden ja terveyden kanssa. Sentään hiukan suhteellisuuden tajua tällaisellakin ihmisellä. Kun sitten syntyy tällainen näennäisesti terve lapsi tähän maailmaan, tyttö tai poika, haihtuu vanhempain huolet ja terveyttä pidetään lähes itsestään selvänä hamaan tulevaisuuteen.... Miksi minä nykyään kavahdan raskaustoiveita "kunhan se on terve" tai vanhempien hehkuvaa toitotusta vauvan syntymän jälkeen "terve tyttö/poika tuli", miksi en tohdi leijua onnessa heidän kanssaan ja liputtaa terveyden vuoksi, miksi tahtoisin palauttaa heidät maan pinnalle ja varottaa nuolaisemasta ennen kuin tipahtaa.... Siksi, että synnytin upean terveen 9/9/9 pisteen pojan, joka alkoi oudosti oireilla noin eskari-iässä ja vihdoin diagnoosin löydyttyä kerrottiin hänen pian kuolevan. Nopealla vauhdilla hän taantui hyvin vaikeasti monivammaiseksi, joutuen lopulta vegetatiiviseen tilaan. 'Terve' lapseni on nyt kuollut. Hänen terveen kuorensa alla lymyili sairaus syntymähetkestä saakka, hänen geeneissään, joka oli ajastettu puhkeamaan vasta lapsuusvuosina ja lopettamaan hänen elämänsä lyhyeen. Kuitenkin, vaikka olen itse kyyninen kuullessani jokaisen onnellisen vanhemman helpotuksen tunteen terveen vauvan johdosta, en riistä heidän iloansa, enkä maalaa piruja seinälle. Ei elämää voi elää peläten jatkuvasti pahinta. On iloittava onnesta kun on onnen aika ja on aihetta onneen. Onnittelen heitä vain lapsesta, en terveydestä ja toivon siunausta loppuelämälle.
- Saija , äiti Santerille (7-vuotiaana dgn MLD , taivaaseen 12-vuotiaana) -
* * *
Hän syntyi raskausviikolla 21, pieni isänsä näköinen poika. Ehdin tuntea liikkeesi, ne pienet jalat mahanahkaan vasten... Esikoiseni, opetit minut luopumaan rakkaimmastani. Kakkonen, sinua tutkittiin jo raskausaikana tarkasti, olihan veljesi kuollut Potterin syndroomaan ja minä sairastanut vyöruusun alkuraskaudesta. Synnyit 9:n pisteen vauvana ja kaikki oli kuin unelmaa. Jokin ihmetytti kasvaessasi, ympäristö huomasi eron, mutta meille ei sanottu mitään ja luulimme kaiken olevan hyvin. Nuorimmainen sotki syntyessään kaiken, vaikea sydänvika. "Tiesin sen" jo odotusaikana, mutta minua ei uskottu....2 isoa leikkausta ja sitten kontrollia loppuelämän. Nyt vuosia on mennyt, ikävä on yhä esikoista, kakkosen Aspergerin syndrooma on näyttänyt mahtinsa, kaikki on taistelua, mutta ne suvannot....ihanaa aikaa....Sinun kanssasi olen oppinut katsomaan asioita monelta kantilta, maailmasi on niin täydellinen - minun "terveen" niin vajaa. Nuorimmasta on kasvanut tulisielu, oman polkunsa kulkija, vahva nuori nainen. Selviytyjä isolla S:llä. Erilainen vanhemmuus, niin raskasta, mutta myös antavaa... Toivottavasti minäkin osaan kasvaa lasten kanssa erilaisemmaksi, suvaitsevammaksi ja vahvemmaksi.
- Auli, 3 erityislapsen äiti -
* * *
Kun odotin ensimmäistäni, toivoin, että se olisi tyttö. Pidin itsestään selvänä, että se olisi terve, sehän on niin pieni prosentti lapsista, joilla on jotain terveydellisiä ongelmia syntyessään. Esikoinen olikin poika. Katsoin juuri syntynyttä lastani ja totesin, että pojaltahan se näyttää. En ollut ostanut vaaleanpunaisia unelma-asuja enkä ollut miettinyt lapsen elämää sen tarkemmin, joten ensiyllätyksen jälkeen totuin nopeasti siihen, että olinkin pojan äiti. Eroahan ei juuri huomaa ennen kuin lapsi vähän kasvaa. Toisesta lapsesta tiesimme jo etukäteen, että tyttö oli tulossa. Kun hän oli syntynyt, totesi mieheni, että nyt meillä on ihanneperhe, isä, äiti ja kaksi lasta, tyttö ja poika ja ikäeroakin sopivat 1v9kk. Tämä oli tietysti vitsi, ei meillä ollut mitään pakkomiellettä hankkia stereotyyppistä ihanneperhettä. Ja toisaalta mieheni on minua kuusi vuotta nuorempi, mikä ei ole kovin stereotyyppistä. Vuorokauden iässä tyttäremme alkoi oireilla ja hänet siirrettiin lastenosastolle tarkkailuun, ja sieltä puolentoista vuorokauden iässä Lastenklinikalle leikattavaksi. Ihanteet ja stereotypiat lensivät romukoppaan, kun katsoimme pikku vastasyntynyttämme siellä letkuissa. Minun oli tunnustettava itselleni, että odotettu tyttäreni oli vakavasti sairas, eikä ikinä tulisi täysin terveeksi. Myöhemmin löysimme uuden terveen määritelmän, tyttäremme on terve, kun leikkaushaavat ovat parantuneet, eikä ole flunssaa, sepsistä tai muuta akuuttia sairautta. Se, että hänen laskimokatetrinsa pitää joka yöksi liittää erilaisiin tiputuslaitteisiin, ei tee häntä sairaaksi, vaan on normaalia, terveyttä ylläpitävää toimintaa. Hankimme vielä kolmannen lapsen. Luin tästä kirjoitusteemasta juuri ennen hänen syntymäänsä. Ajattelin, että vaikka meidän erityislapsemme elämä on ihan yhtä arvokasta kuin normaalienkin lasten, voin silti täysin sydämin toivoa, että tämä Kolmonen syntyisi terveenä. Ensimmäiset vuorokaudet jännitimme, lähtevätkö elintoiminnot liikkeelle. Lapsi itki paljon eikä imetyskään heti onnistunut, ja minua pelotti välillä kovasti. Välillä taas olin todella onnellinen tästä uudesta pienokaisestamme, ja ajattelin, että olet terve tai ei, olet täysin tervetullut. Mutta kun elämä lähti siitä sujumaan, ja mitään erikoista ei ole ilmennyt, olen kyllä ollut todella onnellinen tästä terveestä ja normaalista vauva-ajasta.
- Susa, erityisen ihanan tyttären äiti -
Kirjoituksia muista aiheista:
- Onni - Uskonto - Vahvuus - Väsymys - Sisaruus
|
|
| Viimeksi päivitetty ( 18.01.2010 ) |
|
