Oma esikoiseni ei ollut terve syntyessään. Sanoin kerrankin koulun hiihtokilpailujen ollessa seuraavana päivänä esikoiselleni, ettei hänen tarvitse sinä päivänä mennä kouluun ja osallistua hiihtokilpailuun varjellakseni häntä taas kerran pettymästä, mutta hän sanoi "Minä haluan äiti". Ja niin hän tekikin, meni kouluun ja osallistui hiihtokilpailuun, lähti hiihtämään ennen muita ja tuli maaliin paljon myöhemmin kuin muut kilpailijat. Nyt hän on aikuinen, esikoiseni.
Muistakaa, että leijonaemolla on leijonanpentuja.

- Antaa kaikkien kukkien kukkia, kukkia vaan -

* * *

Minusta leijonaemous on sitä että Rakastaa. Rakastaa erityistään yli kaiken.

Muistaa että on lapsen Äiti ja sallii
itselleen kaiken ilon ja ihmeellisyyden
lisäksi myös ne mustat hetket.

Leijonaemous on ääretöntä Toivoa ja Luottamusta
omaan lapseen.

Leijonaemoksi synnytään -
se on sitä että On...
Lapsen joka tarvitsee erityistä tukea ja turvaa Äiti.

- Riikka -

* * *

Minulle Leijonaemous on valppautta,tarkkaa korvaa ja valmiutta karjahdella. Se on suurta rakkautta lapseen. Se on sitä,että osaa vaatia,selittää,perustella ja tarvittaessa hyppiä tasajalkaa. Se on jatkuvaa asioiden selvilleottoa, tiedonjanoakin. Leijonaemous on myös valmiutta ajaa kaikkien niiden lasten asioita, jotka eivät siihen itse kykene. Se on myös joukkovoimaa, tunne ja tieto siitä, ettei ole yksin. Joskus se on myös surua, ahdistusta, pelkoakin. Leijonaemous on myös luovuutta ja iloa, on ihanaa ja mahtavaa, kun oma tai jonkun emon/isin pentunen saavuttaa suuren virstanpylvään.
Leijonaemous on raskastakin, mutta myös palkitsevaa.

- Hanna -

* * *

Leijonaemo oppii jo varhain, ettei kannata pitää mitään asiaa itsestäänselvyytenä. Paperisodan keskellä  vaaditaan lujuutta, tarkkaa ja selkeää perustelua toistoineen. Yrittäen kertoa eri tahoille, miksi olemme oikeutettuja ja millä perusteilla. Aistit ovat avoinna joka suuntaan. Suojella tahtoisi, mutta ei liikaa. Ymmärtämättömät kanssaihmiset laittavat leijonaemon kärsivällisyyden koville – perustelen, toistan, kerron, havainnoin, kuvailen, taas toistan. Katseet – niihin haluaisin vastata. En
tiedä mitä he ajattelevat sisimmässään, toivon että ymmärtävät. Kun lapseni ei ymmärrä. EI vaikka voisi niin ajatella. Leijonaemona käytän kaikki luovaakin luovemmat ja välillä kovatkin keinot sen eteen, että lapseni tulee
ymmärretyksi. Se on tehtäväni. Toisten ihmisten edessä on oltava suora ja rohkea – lapsen takia. Leijonaemo väsyy, mutta sen hän yrittää hyväksyä.

- Benjaminin äiti -

* * *

Millainen on leijonaemo. 

Leijonaemolta ei kysytä, haluaako hän leijonaemoksi. Leijonaemoksi synnytään syntymättömän lapsen, syntyneen lapsen myötä. Kerran saatuaan leijonaemoviitan päälleen ei siitä haluaisikaan enää luopua. Se viitta on välillä hyvinkin raskas, mutta se on niin lämmin ja suuri, että sen alle mahtuu omat leijonanpennut, muiden leijonanpennut, toisinaan se leijonaisäkin.

Tämä leijonaemo yrittää karjahdella, kun joku polkee pikkuisensa oikeutta hyvään elämään. Mutta viime aikoina se karjahtelu on peittynyt kyynelten alle. Kun on oikein suuri suru ja hätä, ei jaksa välttämättä karjua. Silloin leijonaisi ottaa vastuun karjumisesta. Se karjuminen voi tapahtua sitten kotona, ystäville, sukulaisille ja nettipalstoille. Mutta ne, joiden pitäisi se karjuminen kuulla, saattavatkin nähdä vain ne kyyneleet.

Leijonaäidillä onkin paljon kyyneleitä. Osa on nieltyjä, osa itsekseen vuodatettuja, osa on kastellut leijonanpennunkin, osansa ovat saaneet myös lääkärit, hoitajat, terapeutit, ja kaikkein suurimman osan kyyneleistä on leijonaisä kuivannut. Välillä tuntuu, että kyyneleet tekevät leijonaäidistä heikomman, mutta ei se niin olekaan. Ne tekevät vaan tilaa toivolle, uskolle ja onnelle ja onnen kyynelille.

Ja ne onnen kyyneleet löytyvät pienistä arkisista asioista, jotka ei leijonaemolle olekaan enää välttämättä pieniä asioita. Ne kyyneleet valuu, kun leijonanpentu hengittää itse, nielaisee ensimmäisen kerran tahdonalaisesti tai kun saa leijonanpennun ensimmäistä kertaa syliin ilman mitään johtoja. Onnenkyynelissä heijastuu suuri rakkaus omaan leijonanpentuunsa, niin suuri rakkaus, että sydämeen koskee. Sillä rakkauden voimalla jaksaa taas seuraavana päivänäkin karjua, itkeä, nauraa, huolehtia, varjella ja taistella.

- Heidi, Eevin ja Iinan äiti -

* * *

Kirjoituksia muista aiheista:

- Kohtaamisia

- Onni

- Uskonto

- Vahvuus

- Väsymys

- Kunhan on terve

- Sisaruus

- Äidinrakkaus

- Leijonanpennut