Mitä hyvää minun lapsessani on?

Tällaisen kysymyksen hoitaja minulle tänään puhelimessa esitti ottaessaan esitietoja osastojaksoa varten. Tarkoitti siis ilmeisesti lapseni vahvuuksia ja yleensäkin positiivisia puolia. Jotain kerroin siinä puhelimessa, mutta nyt tuntuu että paljon jäi sanomatta ja ajattelin kertoa erityiseni hyvistä puolista nyt teille:

Kasperi on iloinen ja hyväntuulinen poika, joka saa ihmiset ympärilläänkin hyvälle mielelle. Myös hellyyttä ja huomiota tämä poika osaa jakaa hymyillä, halauksilla ja käteen tarttumalla.

Kasperi osaa ottaa ilon irti arjesta ja pienistä jutuista: pyöräilylenkki isin kanssa on ihan huisia, kovat vauhdit keinussa saa suupielet korviin ja kutitusleikki saa aikaan helisevän naurun, joka tulee ihan sieltä sydämen pohjasta.

Jonkun mielestä Kasperi ei ehkä oppimisessaan ole saavuttanut suuria, mutta me vanhemmat olemme ylpeitä Kasperin sinnikkyydestä saavuttaa kävelytaito (joka nykyisin on jo enempi juoksua ;)), harjoitella itsenäistä syömistä ja onpa pieni poikamme oppinut jo tänä kesänä keinumaan vauvakeinun sijaan lautakeinussa. Ihailemme myös poikamme avoimuutta ja rohkeutta sopeutua uusiin tilanteisiin ja ihmisiin.

Paljon joutuu pieni poika taistelemaan epilepsiansa kanssa, kohtaukset ovat päivittäisiä ja varmasti niistä tulee kehno olo. Niin vain pieni poikani nousee kohtauksen jälkeen ylös maasta ja jatkaa tekemisiään, harvoin valittaa kehnoa oloaan.

Kasperille jokainen päivä ja hetki on seikkailu ja vaikka se välillä vaatii äidiltä nopeita jalkoja, käsiä ja silmiä selässä, niin Kasperista välittyvä ilo elämisestä ja elämän jano on kadehdittavaa.

Sellainen on minun pieni poikani, tosiaankin oman elämänsä Indiana Jones ja hassuttelija ja huumoriveikko, vaikka puhetta ei tulekaan.

- Suvi, erityisen Kasperin emonen -

Kirjoituksia muista aiheista:

- Kohtaamisia

- Kunhan on terve

- Onni

- Uskonto

- Vahvuus

- Väsymys

- Leijonaemous

- Sisaruus

- Äidinrakkaus