Osa Leijonaemot ry:n perustajajäsenistä on kirjoittanut "Leijonaemojen tarinat" -nimisen kirjan siitä, mitä on olla äiti lapselle, jolla on erityistarpeita. Meille kaikille tilanne sairaan lapsen kanssa oli uutta ja tunsimme tarvetta kirjoittaa siitä, miltä meistä tuntuu. Tarinamme kuvaavat ajatusten ja tunteiden kirjoa, joiden uskomme olevan tuttuja monelle muullekin äidille. Ei vain sairaiden lasten äideille. Eikä vain äideille.

Ajatus syntyvästä lapsesta on yleensä ruusunpunainen. Äitiysneuvolassa, vauvalehdissä  ja  –kirjoissa puhutaan hyvin vähän mahdollisuudesta, että lapsi voi olla sairas eikä erityislapsen vanhemmuuteen valmenneta. Meidän kaikkien lapset eivät kehittyneet eivätkä kasvaneet kuten terveet lapset. Meistä jokainen on joutunut kohtaamaan sen tosiasian, että lapsemme ovat erilaisia - erityislapsia, joiden hoitamiseen ja kasvattamiseen ei ole olemassa oppaita. Kirjamme tarkoituksena on tarjota vertaistukea vanhemmille, joita on siunattu erityislapsella. Haluamme antaa kirjallamme myös erityislapsen perheen tukijoukoille kuvan siitä, millaista elämä sairaan lapsen kanssa on.

Kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka toimi alun perin tarinoidemme esilukijana. Hän näki heti tarinoillamme olevan arvoa niin vanhempien, kasvattajien kuin hoitohenkilökunnankin näkökulmasta.  Kirsti lähti mukaan kirjamme kirjoittajaksi ja tässä kirjassa hän tuo esiin ne haasteet, jotka ammattilainen  joutuu kohtaamaan tavatessaan leijonaemon pentuineen.

Lainaus Kirsti Longan johdannosta "Leijonaemojen matkassa":

"Jokaisen lapsen syntymä on suuri ihme. Jokaiseen odotusaikaan, syntymään ja ihmisen ensimmäisiin vuosiin liittyy paljon tunteita, toiveita, odotuksia ja pettymyksiä. Tässä mielessä mikään raskaus eikä syntymä ei ole tavallinen, vaan se jollain tavalla mullistaa vanhempien maailman. Ihmiset ovat herkässä tilassa, haavoittuvaisia ja parisuhdekin joutuu usein koetukselle. Suuria asioita ei ole helppo käsitellä, vaikka ne olisivat positiivisia ja toisivat ihmisille onnen tunteita.

Mutta mitä tapahtuu, kun kaikki odotukset pettävät? Kun elämää ei voikaan kontrolloida ja tapahtuu asioita, jotka ovat kaikkien normien tuolla puolen.  Miten aivan tavalliset vanhemmat selviytyvät tilanteista, jotka näyttävät olevan inhimillisen kestokyvyn ylärajoilla? Tämän teoksen tavoitteena on kertoa tarinoita siitä, miten ihminen kaikesta huolimatta selviää. Eikä ainoastaan selviä, vaan onnistuu jatkamaan elämäänsä katkeroitumatta ja entistä vahvempana ihmisenä.

Tämä teos perustuu äitien omiin tarinoihin, koska kaikkein tehokkain ja vanhin tapa oppia ja välittää tietynlaisia asioita on tarinoiden kertominen. Mitkään tilastot, luennot eivätkä tieteelliset faktat eivät ole yhtä tehokkaita välittämään kokemuksia ja tunnetiloja kuin tarinat. Tarinat auttavat hahmottamaan asioita intuitiivisesti ja kokonaisvaltaisesti. Ne tuovat päivänvaloon asioita, jotka ihmiset muuten käsittelisivät alitajuisesti ja vaistonvaraisesti, ilman tietoista käsittelyä.

Tarinoiden totuus edustaa sellaista todellisuuden hahmottamisen tapaa, joka usein yhdistää ihmisiä koulutuksesta, taustasta ja elämänkokemuksesta riippumatta. Tarinat luovat yhteisyyttä erilaisten ihmisten välille ja voivat näin edistää vuoropuhelua ja ihmisten välistä ymmärrystä.  Tämän teoksen tarkoituksena on oppia ymmärtämään sitä, miten äiti kokee lapsensa vaikean sairauden."