Orjatyötä vai omaishoitoa?

posted in: Astetta asiallisemmin | 0

Kirjoittaja Janet Grundström, Leijonaemo ry:n toiminnanjohtaja

Olen huolestuneena seurannut sote-uudistusta ja sen vaikutusta meihin erityislasten omaishoitajiin. Moni erityislapsen omaishoitaja on tehnyt arvokasta omaishoitajan työtä jo vuosia. Omaishoitajan sopimus kunnan kanssa pitäisi aina tehdä toistaiseksi voimassa olevaksi, mutta liian usein kunta tekee sopimuksen esim. vuodeksi kerrallaan. Tämä kuormittaa ja stressaa niin omaishoitajaa kuin hoidettavaa lasta. Lapsella on kuitenkin vamma, sairaus tai jokin erityisen tuen tarve, joka iän myötä usein vain hankaloituu ja hoidon tarve monesti lisääntyy ja sen kuormitus kasvaa.

Verrataanpa hetkeksi omaishoitajaa työtä tekevään. Omaishoitajan työaika on 24/7. Monesti siihen ei sisälly mitään taukoja päivän aikana, vaan jatkuvasti pitää olla hälytystilassa ja valppaana auttamaan – myös öiseen aikaan. Työpaikka voi vaihtua kodista sairaalaksi kesken ”työvuorokauden”. Sairaalakäynneistä omaishoitaja maksaa samalla tavalla kuin muut kansalaiset. Omaishoitajalla ei ole kahta vapaapäivää viikossa, vaan vapaapäivien lukumäärä on 1—3 vapaapäivää kuukaudessa. Niistäkin päivistä hän joutuu maksamaan 11,50 €/päivä, ja jos kunnon tilapäishoitopaikkaa tai sijaisomaishoitajaa ei löydy, kutistuu 2—3 vapaapäivää vain muutamaan tuntiin, koska palveluseteli, jolla hoitaja pitäisi kotiin ostaa, on arvoltaan niin mitätön.

 

Ei ihan tyypillisin lastenhuoneen sisustus, mutta arkea omaishoitoperheessä

 

Loma on omaishoitajalle aivan vieras käsite, kuten lomarahatkin. Niistä omaishoitaja voi vain haaveilla. Työssäkäyvän minimituntipalkka olisi summa, joka kannustaisi omaishoitajaa ja mahdollistaisi monta asiaa (esim. elatusvelvollisuudesta suoriutumisen), mutta liian moni omaishoitaja tekee työtä alle euron tuntipalkalla. Lapsen omaishoitotilanne voi kestää vuosikymmeniä. Omaishoitotilanne voi perheestä riippuen kohdistua yhteen tai useampaan lapseen, omiin vanhempiin tai puolisoon, joka tekee omaishoitoperheen tilanteesta moniulotteisemman haasteen. Jos toimii omaishoitajana pitkään, talouskurjuus jatkuu vielä eläkkeelläkin, sillä eläkekertymät ovat hyvin pienet omaishoidon ajalta.

Työsuhdetta solmittaessa sovitaan palkasta. Näin tehdään myös omaishoitajan kanssa. Mutta ajatelkaa, jos työtä tekevälle ilmoitettaisiin vaikka vuoden työsuhteen jälkeen, että olemme tarkastaneet työnteon kriteerejä ja päätyneet siihen, että sinun palkkasi puolittuu, huolimatta siitä, että työsi on kaksin verroin haastavampaa kuin työsuhteen alussa. Vieläkö jatkaisit töissäsi? Vaikka hoidettavan kunto laskee ja hoidon vaativuus lisääntyy, voi kunta päättää yksipuolisesti, että uusimme kriteerit ja sen myötä tukesi laskee. Tämän jälkeen alkaa valitusrumba, joka voi kestää jopa vuosia. Jos hyvä tuuri käy, voit mahdollisesti saada tuen, joka sinulle oikeasti kuuluisi. Kunnat tuntuvat unohtavan, että omaishoito säästää kuntien hoitomenoja yli 2 miljardia vuosittain!

Omaishoidon tuki on monelle hyvin pieni, eikä se riitä kattamaan pakollisia elämisen kustannuksia. Tämän vuoksi moni omaishoitaja käy töissä tai opiskelee. He tarvitsevat erilaisia tukipalveluita ja työaikajoustoja, jotta työnkäynti tai opiskelu mahdollistuu. Koska tukipalveluita tarvitaan lapsen erityisyyden vuoksi, tulisi näiden palveluiden olla maksuttomia. Nyt olen kuullut, että monelle on sanottu, ettei tukipalveluita järjestetä mahdollistamaan työtä tai opiskelua. En voi käsittää mihin on unohtunut vammaispalvelulain asetukset. Tarkoittaako vammaisen lapsen vanhemmuus automaattisesti 18 vuoden tuomiota köyhyyteen?

Omaishoito on yksi hallituksen kärkihankkeista. Jotta tulevaisuudessa pystyttäisiin hoitamaan ikääntyvät kansalaisemme sekä vammaiset ja sairaat lapset, omaishoitajia tarvitaan lisää. Omaishoito pitäisi siis tehdä sellaiseksi, että se houkuttelisi ihmisiä ryhtymään tähän raskaaseen tehtävään. Samaan aikaan kuntien kiristyvä taloustilanne ajaa kunnat tekemään muutoksia omaishoidon kriteereihin, mikä tekee tilanteesta täysin mahdottoman omaishoitoperheelle, jonka pitäisi pystyä kuitenkin selviytymään arjestaan myös taloudellisesti. Tulevaisuuden sote:ssa omaishoito jää maakuntien vastuulle. Toivon, että maakunnat suoriutuisivat kuntia paremmin tästä tehtävästä.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *